(Yhteisluento Tanhuvaaran piirileirillä)
Tällä kertaa kerron:
- sen, mikä on tärkeintä urheilussa
- epäonnistumisista
- rohkeudesta
- esikuvista
- keskittymisestä

Ja tärkeintä urheilussa on...
se, että on hauskaa. Tämän vastauksen saa, kysyipä asiaa melkein keneltä tahansa. Mutta vastaus on opittu: vastaaja tietää, mitä kysyjä haluaa kuulla. Olennaisempi kysymys kuuluukin: Onko se urheilu sitten oikeasti hauskaa?
Se, onko urheilu hauskaa, on valinta, joka tehdään joko tietoisesti tai tiedostamattomasti. Valinnan voi tehdä itse urheilijakin, mutta yleensä hän omaksuu ympäristönsä (valmentajan/vetäjän/seuran) muodostaman käsityksen urheilusta. Siis valmentajilla ja seuraihmisillä on käytännössä vastuu siitä, miltä urheilijoista tuntuu.
Käytännössä jokainen, joka tekee hauskaa urheilua, tekee sen omalla tavallaan. Kerron seuraavaksi muutamia itsekin testaamiani periaatteita, joilla harjoittelusta saa tehtyä hauskaa.

Epäonnistuminen on huikean hauskaa!
Jari Sarasvuo on todennut epäonnistumisesta: ”Mikä tahansa tekemisen arvoinen on sen arvoista, että sen tekee ensin huonosti. Mikä tahansa oppimisen arvoinen on sen arvoista, että sen osaa ensin surkeasti. " Eli suomeksi: ensin on mentävä metsään ja epäonnistuttava. Ja sen jälkeen on mentävä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Lopulta huomaa olevansa mestari. Kukaan suurikaan mestari ei ole osannut omaa asiaansa heti mestarillisesti. Kuvittelepas vaikkapa 9-vuotias Jelena Isinbayeva seiväspaikalle. Hyppääkö hän viiden metrin korkeudella olevan riman yli, vai mitä hän tekee? Huomaatko: eipä ollut kummoista silloin Jelenallakaan, mutta nykyisin hän on aikas taitava lajissaan. Suorastaan paras. Kun urheilija ja valmentaja tiedostavat tämän, kaikesta tekemisestä tulee vapautuneempaa. Epäonnistumisen pelko on heitetty romukoppaan: miksi pelätä jotain sellaista joka kuuluu asiaan ja on suorastaan suositeltavaa!

Toisenlainen näkökulma epäonnistumiseen
Tiedätkö kuka on maailman kaikkien aikojen paras koripalloilija? Jokainen, joka on vähänkin seurannut koripalloa tietää, että hän on Michael Jordan. (Tosin makuasioista ei sovi kiistellä, mutta oletetaan, että Jörssi on paras) Ja miksi juuri hän on paras? Hänhän heitti urallaan ohi korista yli yhdeksän tuhatta kertaa. Hän hävisi yli 300 ottelua. 26 kertaa häneen luotettiin ottelun viime sekunneilla, jolloin onnistuminen olisi kääntänyt voiton Jordanin joukkueelle, mutta hän epäonnistui. Ja niin edelleen… Silti hän on maailman ehdottomasti paras, koska hän uskalsi yrittää sellaisia asioita, joita muut eivät uskaltaneet. Tästä päästäänkin seuraavaan ohjeeseen, joka on yksinkertaisesti:

Ole rohkea!
Eli uskalla epäonnistua ja kokeilla uutta. Uuden kokeileminen ja oppiminen avaa aina uusia ovia, lisää tietoisuutta ja kehittää. Esimerkiksi tällainen lähes 90-kiloinen 188-senttinen junttura osaa kyllä tehdä jonkinlaisen puolivoltin lattialla, vaikka ei perinteisesti mikään voimistelijatyyppi ole ollutkaan. Kyse on vain siitä, uskaltaako yrittää. Ja uskaltaako epäonnistua. Ei se ensimmäisellä kerralla kyllä tullut jaloilleen, mutta seitsemännellä tuli. Ja siitä lähtien olen kuulunut siihen joukkoon, joka on tehnyt puolivoltin lattialla. Lyhyesti sanottuna kannattaa AINA tehdä sitä mikä pelottaa, koska tällöin kehitys on parasta ja nopeinta.

Olen huomannut, että urheilu on hauskimmillaan, kun kehittyy. Eräs tehokas tapa kehittyä on valita itselleen...

Esikuva
...ja tulla esikuvansa kaltaiseksi. Ja esikuvan tulee olla maailman huipulta, koska missään ei kannata tyytyä keskinkertaisuuteen.
Juniorikeihäänheittäjälle hieno esikuva voi olla vaikkapa maailmanmestari Tero Pitkämäki. Esikuvan valinta sinällään ei johda mihinkään, vaan urheilijan täytyy tehdä monenlaisia käytännön toimenpiteitä. Eli mikäli haluat tulla Tero Pitkämäen kaltaiseksi huippukeihäänheittäjäksi, voit toimia vaikkapa seuraavasti:
- Tee kaikki asiat kuten Tero
- Hanki valmentaja, joka neuvoo tekemään kuten Tero
- Hanki videokamera, kuvaa tekemiäsi, tee kuin Tero
- Kerää kaikki tieto Terosta
- Kysy Hannu Kankaalta virheistä, joita Teron valmennuksessa on tehty (koska niitä on)
- Aloita heti toimimaan kuten esikuvasi ja huomaat, että tekemisesi laatu parantuu välittömästi
- Vältä Teron tekemiä virheitä. Etsi oma tyylisi toimia. Tule paremmaksi kuin Tero.
- Tee 10 000 heittoa vuodessa. Keskity jokaiseen, heitä kuin Tero. Vuoden päästä heittosi on paljon parempi kuin nyt, mutta ei kuin Teron.
- Harjoittele viisi vuotta (=50 000 heittoa). Näistäkin jokainen heitto on epäonnistunut, jos verrataan Teroon, mutta olet jo lähellä.
- Eli: epäonnistu 50 000 kertaa, sen jälkeen voit jo onnistuakin! Ja se onnistuminen on todellakin ollut vaivan arvoista!
Urheilu ei voi olla hauskaa, jos ei voi keskittyä urheiluun. Harjoittelu ei ole mielekästä, (eikä valmentajatkaan oikein tykkää) jos treeneissä tehdään pääasiassa jotain varsinaisen asian vierestä, eli yksi keskeinen asia hauskan urheillun tekemisessä on...

Keskittyminen
Urheilijan kannattaa mielestäni keskittyä siihen, missä hän haluaa olla hyvä. Jokainen ymmärtää, että on hauskempaa tehdä sitä missä haluaa olla hyvä, kuin jotain sellaista, mikä ei vain kiinnosta. Keskittymiskyky riippuu monesta asiasta. Yksinkertaisimmillaan keskittymistä vaikeuttavat seuraavat asiat:
- et voi hengittää
- on vessahätä
- on jano
- on nälkä
- nukuttaa
- on kylmä, kuuma, sairas, epäsopivat vaatteet, kengät, verensokeri heittelee jne..
Kun hoidat nämä asiat ensin kuntoon, voit sitten alkaa miettiä muita juttuja.

Eli lopuksi summa summarum: mitä kannattaa tehdä käytännössä, että urheilu muuttuu ripauksen hauskemmaksi:
- Valitse hauska urheilu
- Uskalla epäonnistua vaikka tuhansia kertoja, että saavutat asettamasi tavoitteen
- Tee sitä mikä pelottaa
- Valitse esikuva maailman huipulta ja ala matkia häntä kaikessa mitä teet
- Pura esteet keskittymisen tieltä ja keskity siihen missä haluat olla hyvä
Urheilu muuttuu hauskemmaksi ja kehityt. Tämä aihe on valtavan laaja, ja varmasti palaan asiaan joskus myöhemminkin.