Vihdoinkin päästään itse asiaan, eli urheiluun. Varoitan lukijoitani: nyt tulee kaikista kuivin ja vaikeaselkoisin blogikirjoitus, jota täällä on koskaan nähty. Tosin itseäni aihe kiinnostaa jonkin verran, enpäs taas muuten olisi tätäkään kirjoittanut. Kysymyksessä on karkea näkemykseni seiväshypyn tekniikasta. Tälle kirjoitukselle on peräti kaksikin motiivia. Seiväsvalmennettavani voivat täältäkin katsoa, että mitä ihmettä se jätkä yrittää selittää ja toisaalta tästä on hauska tulevaisuudessa seurata, kuinka ajatukset muuttuvat. Seiväshypyn tekniikasta ei tunnetusti ole olemassa todistettua faktaa, mikä on optimaalinen tapa tuo liikesarja suorittaa. Jokaisella valmentajalla on oma lähestymistapansa ja tässä siis yksi.

Seiväs ja hyppääjä muodostavat suurimman osan hyppysuorituksen kestosta yhden kokonaisuuden. Hyvän seiväshyppytekniikan tarkoituksena on tuottaa seiväshyppääjälle mahdollisimman suuri potentiaalienergian taso, joka mahdollistaa mahdollisimman korkealta hyppäämisen. Suorituksen eri vaiheissa energia ilmenee eri muodoissa. Energian ilmenemismuotoja tarkasteltaessa hyppääjä ja seiväs on helpointa erottaa toisistaan. Seiväshyppysuoritus voidaan jakaa osiin eri tavoin. Käytän tässä seuraavia osia: vauhti, kuoppaanvienti, maastalähtö, heilahdus maksimitaipumaan ja hypyn loppuvaiheet. Perustavoitteena on rento, kiihtyvä, hallittu, helppo ja virtaava suoritus.

Vauhti:

Vauhtijuoksu, alkuvauhti: korkeapolvista, ryhdikästä, seiväs lähes pystysuorassa. Periaatteessa jalan irrotessa maasta muoto on hyvin samankaltainen kuin maastalähdön jälkeinen "C", vapari korkealla, ponnari kaukana.

Vauhtijuoksu, loppuosa: tiivistyvää, "imettävää", energistä kiihtyvää juoksua. Vartalo pystyssä. Lopussa kantapää ei enää kierrä pakaran kautta.

Ponnistusaskel: ponnari vetää taaksepäin, vapari saksaa aktiivisesti. Reidet kohtaavat ponnarin osuessa maahan. Seiväs törmää kuopan pohjaan juuri, kun ponnari irtoaa maasta.

Kuoppaanvienti

Kuoppaanviennin tarkoituksena on tuottaa mahdollisimman paljon energiaa siirrettäväksi hypyn myöhemmissä vaiheissa hyppääjän potentiaalienergiaksi. Toisaalta kuoppaanviennin tulee päättyä sellaiseen asemaan, joka mahdollistaa mahdollisimman tehokkaan työskentelyn hypyn seuraavissa vaiheissa.

Tarkastellaan kuoppaanvientiä seipään liikkeen näkökulmasta. Tässä tarkastelussa en ota huomioon seipään horisontaalinopeudesta aiheutuvaa liike-energiaa. Seipään ollessa pystyssä sillä on ainoastaan potentiaalienergiaa. Seiväs pyritään pudottamaan kuoppaan siten, että koko seipään potentiaalienergia muuttuu seipään vertikaalinopeudesta aiheutuvaksi liike-energiaksi, joka seipään iskeytyessä kuoppaan muuttuu seipään notkahtaessa seipään "jousienergiaksi" (liekö tuo mikään oikea ilmaus, mutta kelpaa tähän).

Käytännössä seipään siis tulee antaa pudota kuoppaan yhtenäisellä liikkeellä, pystasennosta kuopan pohjaan. Tämä mahdollistaa ylävartalon rentouden loppuvauhdin aikana, koska seivästä ei tarvitse kannatella. Toisaalta käsien ylöspäin suuntautuvan liikkeen tulee olla äärimmäisen nopea vauhtijuoksun viimeisen askeleen aikana. Maasta irtoamisen hetkellä hyppääjä-seiväs-kokonaisuuden painopiste on mahdollisimman korkealla ja nopeat kädet "keventävät" ponnistusta.

Maastalähtö

Hyppääjän painopiste on mahdollisimman korkealla. Kädet ovat ylhäällä, vapaa jalka paketissa kantapää pakarassa, yläkäden kyynärpää edessä, kainalo edessä. Alakäden kyynärpää ulkona. Seipään tutti osuu kuopan pohjaan juuri samalla hetkellä kun hyppääjä irtoaa maasta.

Heilahdus maksimitaipumaan

Yläkäden kämmen liikkuu eteen-ylöspäin. Molemmat kädet ovat lähes suorina. Ponnari jää taakse rentona ja hieman koukistuneena. Vapari on polvi korkealla koukistuneena. Hyppääjä on ns. "C"-asennossa. Takana oleva ponnistava jalka potkaisee lantiosta alkaen rennosti ja maksimaalisen laajasti vaparin pysyessä ylhäällä.

Hypyn loppu

En ole vielä pohdiskellut loppua julkaisukuntoon asti. Tuossa alussakin on pureskelemista.

Pohdiskelua

Mikäli kuoppaanvientiä ajattelee energiantuotannon näkökulmasta, joutuu harjoitteitakin vähän pohtimaan uudestaan. Esimerkiksi yleisesti käytössä oleviin 4- ja 6-askeleen suoran seipään harjoitteisiin on siis olemassa ainakin kaksi erilaista ajattelutapaa.
Perinteinen tapa: seipään asento ja käsien-jalkojen ajoitukset toteutetaan kuten täysvauhtisessakin suorituksessa. Koska kuusi askelta paikaltaan lähdettynä vie kauemmin aikaa kuin täysvauhtisen hypyn kuusi viimeistä askelta, hyppääjä joutuu kannattelemaan seivästä, jolloin ylävartalo jännittyy ja seipään putoaminen hidastuu. Toisaalta käsien ja jalkojen yhteistyö simuloi hyvin täysivauhtista suoritusta.

Energiantuotannollinen tapa: seipään asennon määrää se, kuinka kaukana ajallisesti ollaan maastalähdöstä. Verrattuna täysivauhtiseen hyppyyn kädet ovat siis "myöhässä", mutta seipään liike on samanlainen kuin täysivauhtisessa ja ylävartalo on rennompi.

Itse kallistun mielelläni energiantuotannolliseen ajattelutapaan. Ja perustelen valintani vielä paristakin näkökulmasta.

Koska hyppääjä on maastalähtiessään aivan pystyssä kädet ylhäällä, voidaan ajatella, että seipään potentiaalienergia vauhtijuoksun aikana on
E_ps = mgh_pps, jossa h_pps = h_{hyppääjän yläkäsi} + 1/2 * h_seiväs.
Vapaassa kuoppaanviennissä tämä seipään potentiaalienergia muuttuu seipään liike-energiaksi ja seiväskuoppaan osuessa seipään "jousienergiaksi". (Seiväs siis taipuu, kun se osuu kuoppaan. Vitaly Petrovkin on jossakin maininnut tästä.)

Otetaan esimerkiksi 1,80 m / 70 kg hyppääjä, jonka yläkäsi on maastalähtövaiheessa 2,30 m korkealla. Hän käyttää 4,40 metrin otetta seipäästä, joka painaa 2,0 kg. Mikäli kuoppaan osumisen ja ilmanvastuksen aiheuttamia energiahäviöitä ei oteta huomioon pelkästään seipään vapaan kuoppaanviennin tuottama energia

E_ps =
m_sg(h_{hyppääjän yläkäsi} + 1/2 * h_seiväs) =
2 kg * 9,81 m/s² * (2,30 m + 1/2 * 4,40 m) =
88,29 J

riittää nostamaan hyppääjän ja seipään painopistettä

E_P(h+s) = m_(s+h)gh_pp(s+h)

=> h_pp(s+h) = E_P(h+s) / (m_(s+h)g) =
88,29 J / (72 kg * 9,81 m/s²) =
0,125 m

Jos seivästä kannatellaan jossain kuoppaanviennin vaiheessa siten, että putoamisliike hidastuu tai pysähtyy, seipään putoamisesta saatua energiaa menetetään. Sama suomeksi: kuoppaanviennin ajoituksella voidaan vaihtaa kuudes sija mitaliksi tai pronssi kullaksi. Asia ei ole yhtään sen merkittävämpi.

Toinen perustelu: Mr.Bubkan kuoppaanvienti. Kauan tuntui siltä, että Bubkahan on myöhässä. Tässä mallia suorituksesta, jolla ylittyy 614.


Kuusi askelta ennen ponnistusta.


Neljä askelta ennen ponnistusta.


Kaksi askelta ennen ponnistusta.


Toiseksi viimeinen kontakti.


Viimeinen kontakti.

Sellaista tällä kertaa, edellä mainittu tekniikkamalli on synteesi kaikesta, mitä seiväshypystä olen kuullut ja nähnyt. Kuitenkin Veli Kanasen ja Kimmo Jokivartion vaikutteet paistavat tuosta selkeästi läpi, kiitos heille ja kaikille muillekin joiden ajatuksia olen varastanut tähän mennessä ja kiitos jo etukäteen kaikille, joiden ajatuksia varastelen jatkossa, olkaahan varuillanne...

Hyvää joulua kaikille!