Asustelipa kerran erään pellon laidalla jänisperhe. Perheen seitsemän lasta oli jänisten tapaan nimetty tähtikuvioiden mukaan. Ihmisten aikakäsityksen mukaan lapset olivat hyvinkin samanikäisiä, mutta vanhimmasta nuorimpaan heidän nimensä olivat Sisilisko, Kefleus, Orion, Bereniken Hiukset, Perseus, Käärmeen Pää ja Kolmio. Ehkä vanhemmat olisivat miettineet lastensa nimiä vielä toistamiseen, jos olisivat tienneet, miltä ne kuulostavat ihmisten kielellä.

Jänisperhe oli onnellinen, koska he sattuivat asumaan porkkanapellon laidalla ja ruokaa oli saatavilla runsaasti. Kaikki edellisetkin sukupolvet olivat syöneet porkkanoita, kun niitä oli tarjolla ja ne olivat hyvää ja sopivaa ravintoa jäniksille. Koko jänisperhe harrasti lukemista ja he kävivätkin usein kirjastossa. Kaikki lukivat kaikenlaista. Kävipä kuitenkin eräänä perjantaina, että Orion sattui lainaamaan kirjastoautosta kirjan, joka kertoi ravinnosta. Joku viisas siinä kertoi, että mikäli jänöpupu silloin tällöin syökin koivun oksia, siitä tulee nopeampi. Aikansa asiaa pohdiskeltuaan Orion päätti esi-isiään uhmaten ja kaikilta salaa välillä syödä myös koivun alimpia oksia.

Menipä jonkin aikaa ja Orion päätti kokeilla, olivatko kirjan ohjeet tehonneet. Eipä siis muuta kuin kisailemaan Sisiliskon ja Kefleuksen kanssa. Ja ilman yllätyksellistä käännettä selvittiin jälleen kerran, Orion kepitti sisaruksensa noin puolella vartalon mitalla, vaikka aiemmin olikin oltu aivan tasoissa. Orion kertoi, mitä oli syönyt. Sisilisko ja Kefleus sanoivat tykkäävänsä enemmän porkkanoista ja kaikkihan syövät porkkanoita.

Aika kului ja Orion huomasi kaksikin asiaa, joita hän ennen ei ollut huomannut. Ensinnäkin hän tiesi olevansa nopeampi kuin sisaruksensa, vaikka aiemmin hän olikin ollut yhtä nopea. Toisaalta häntä ihmetytti entistäkin enemmän miksi Sisilisko ja Kefleus edelleen söivät vain porkkanoita. Kolme päivää myöhemmin katajapensaassa vaaninut kettu söi Orionin. Sen pituinen se.

Tarinan opetus lyhyesti: silmiään kannattaa aina uskoa, mutta siltikin on asioita, joille ei vain mahda mitään.