(LU-lehdestä 2007)
Urheilun ja kaiken harrastamisen tulee olla hauskaa. Lieksan Urheilijoissa koko toiminnan tavoitteena on, niin kummalliselta kuin se kuulostaakin se, että on hauskaa. Kaikki muut asiat ovat enemmän tai vähemmän sivuseikkoja. Hauskuus vai pakolla puurtaminen, kyseessä on tietoinen valinta, ja olemme päätyneet ensimmäiseen vaihtoehtoon. Käytännössä pyrimme siihen, että lähtiessäsi järjestämästämme tapahtumasta (oli se sitten kokous, harjoitukset, kilpailut tai ihan mikä tahansa) fiiliksesi on parempi kuin tullessa. Kuulostaa tietenkin mahdottomalta, mutta ei ole sitä. Kaikki tekeminen vaikuttaa kaikkeen, mutta tässä muutamia peruspilareita, joilla seuran toiminta alkaa muodostua siihen suuntaan, että se on hauskaa.

Positiivisuus
Kaiken juuri. Hyvien puolien löytäminen asioista on vaikeampaa kuin virheiden, mutta ne hyvät puolet ovat löytämisen arvoisia. Jokaista virhettä kohti voi löytää ainakin kymmenen hyvää asiaa. Jos äidinkielen opettajakin korjaisi joskus oppilaiden aineet siten, että hän merkitsisi kaikki oikein olevat kohdat sinisellä ja jättäisi virheiden kohtiin tyhjää (siis päinvastoin kuin nykyinen punakynä, jolla merkitään virheet ja jätetään oikeat kohdat huomiotta), tuntisi jo kuutosen tai seiskan oppilas itsensä päteväksi, hänellähän on enemmän oikein kuin väärin! Tai harjoituksissa pallopelissä tehdäänkin niin, että maalin tehnyt joukkue tuulettaa sen sijaan että maalin päästänyt joukkue punnertaa. Tämä johtaa siihen, että tekeminen onkin hauskaa ja itsensä tuntee hyväksi!

Tavoitteellisuus ja laadukkuus
Käytännössä kaikki se toiminta, jota Lieksan Urheilijat järjestää, pyrkii olemaan tavoitteellista ja mahdollisimman laadukasta. Esimerkiksi kaikissa järjestämissämme kilpailuissa pyrimme toimimaan niin laadukkaasti kuin osaamme. Edes pienimpiä kilpailuja ei järjestetä puolihuolimattomasti. Tavoitteellisuus ja laadukkuus ovat myös pääteemoja kun mietitään sitä millaista valmennustoimintaa seura pyrkii tarjoamaan. Hyvin treenanneille urheilijoille kilpailutkin ovat hauskempia. Toisaalta esimerkiksi urheilukoululla on omat tavoitteensa ja nekin pyritään saavuttamaan laadukkaan ohjaustoiminnan avulla.

Valinnanvapaus
Tee seurassa sitä, mitä haluat tehdä. Junnut lähtevät kisoihin, jos haluavat. Vähän vanhemmat lähtevät kisoihin, jos haluavat ja tekevät niitä lajeja, joita haluavat. Jos urheilijalla on useampia lajeja, joita hän harrastaa, hän saa valita, missä treeneissä käy. Kaikissa harjoituksissa ei ole pakko käydä. Toimitsijaksi ei ole pakko tulla. Tapahtumiin ei ole pakko osallistua, eikä perään kysellä, jos olet poissa. Voit tulla kilpailuihin, vaikka et olisi käynyt kertaakaan harjoituksissa, tervetuloa. Lista jatkuu vaikka kuinka pitkälle. Ja seuranakin tehdään valintoja sen mukaan, missä halutaan olla hyviä. Tehdäänkö urheilua vai kerätäänkö rahaa? Järjestetäänkö kilpailuja vai tanssiaisia? Koulutetaanko ohjaajia vai valitetaanko ohjaajien puuttumista? Pidetäänkö hauskaa vai toimitaanko otsa rypyssä?

Vastuun ottaminen
Seuramme tekemisistä, seurahengestä, ihmisistä ja menestyksestä vastaamme viime kädessä ainoastaan me itse. Suunnitellaanko vai toteutetaanko? Valitetaanko olosuhteita vai kehitetäänkö itse olosuhteita? Odotetaanko, että joku tulee ja ratkaisee ongelmamme vai ratkommeko ongelmamme jo ennen kuin ne muodostuvat ongelmiksi? Valitetaanko väkiluvun ja tekijöiden vähenemistä vai näemmekö mahdollisuutemme olevan juuri tässä? Valintamme lienevät ilmeisiä.

Vastuun jakaminen
Kenenkään ei tarvitse tehdä yksin ainakaan sitä, missä ei ole hyvä. Muodostetaan ryhmiä, tehdään porukalla. Jo pelkästään se, että koossa on useita ihmisiä, on hauskaa. Ja se, että saadaan jotakin aikaiseksi, on sekin hauskaa. Lisäksi etsitään ja löydetään huipputekijöitä omille paikoilleen. Olkoon se sitten huippuohjaaja, huippumittamies tai tuulimittarin lukija, huippujen kanssa on hauska työskennellä.

Seurahenki
Seurahenki on kaikkein arvokkain omaisuus, mitä seurastamme löytyy. Vaikka meillä olisi miljoona euroa tilillä ja kymmenen olympiavoittajaa seurassa, ei niillä olisi mitään merkitystä, jos touhu olisi ryppyotsaista. Niin se vain on.