Varoitus! Tämä kirjoitus sisältää kritiikkiä vähän sinne sun tänne. Jos siis pahoitat mielesi helposti, lopeta tähän, niin en pilaa päivääsi.

Vattenfall-seuracupista saatiin viime lauantaina 13. sija. Naureskeltiin jo ennen finaalia, että seuramme oli taatusti finaalihistorian huonoin joukkue, kaksi kertaa finaalissa ja kaksi viimeistä sijaa plakkarissa. Nyt tuo epäkohta saatiin korjattua ja tuloksena upean taistelun jälkeen toiseksi viimeinen, eli 13. sija. Tyylikäs esitys, josta kaikki voivat olla aidosti ylpeitä.

Ensi vuonna aiomme taas mennä finaaliin, entistäkin rennompina ja vahvempina. Toivoisimme (tämä on henkilökohtainen mielipide, mutta tunnen porukkamme niin hyvin, että voisin yleistää tämän seuran yleiseksi mielipiteeksi.) että Vattenfall-seuracup olisi moderni, ajassaan mukana oleva, uusiutuva ja innostava yleisurheilutuote, joka keräisi lisää harrastajia hienon lajimme pariin ja joka olisi yksi niistä kulmakivistä, johon koko nuorisoyleisurheilumme voisi kirkkain silmin nojata. Vahinko vain, että vuodelle 2010 nuo äsken luettelemani perusarvot on jo nyt onnistuttu lyttäämään. Enkä yhtään ihmettelisi, vaikka kokonaisosanottajamäärä entisestään laskisi ensi vuonna. Me olemme mukana, kyse ei ole siitä.

Miksi sarjat jäädytetään vuoteen 2008? Miksi Vattenfall-seuracupista halutaan tehdä muinaisjäänne? Miksi sitä ei haluta uudistaa? Lasten ja nuorten yleisurheilussa on kysymys siitä, että lapsilla ja nuorilla on hauskaa urheilla. Huudanpa vielä, että jokainen lukija varmasti ymmärtää: LASTEN JA NUORTEN YLEISURHEILUSSA ON KYSYMYS SIITÄ, ETTÄ LAPSILLA JA NUORILLA ON HAUSKAA URHEILLA! Edellisen huudon kääntöpuoli on tämä: lasten ja nuorten yleisurheilussa ei ole kysymys siitä, mikä seura on paras. Jos joku ei pysty allekirjoittamaan edellisiä väitteitä, katse peiliin, nyt!

Enpä ihmettele yhtään, miksi Suomen huippuyleisurheilu ei ole siellä, missä sen pitäsi olla. Otsa ryppyyn ja menoksi, opetetaan tämä asenne jo pienestä asti junioreillemme! Ei se vaan ole aivan sama, miltä urheilu lapsesta tuntuu. Pidetäänkö hauskaa vai ollaanko pisteautomaatteja?