Julkaisen tässä Pokary:n kauden palkitsemistilaisuudessa pitämäni puheen. Oletan, että kannanottoni on herättänyt keskustelua ja varmaan monenlaisista tulkinnoista johtuen muuttunutkin matkan varrella. Puheen tarkoituksena oli herättää ajatuksia ja keskustelua ja uskon, että näin on käynytkin. Suluissa olevat ovat kommenttejani, jotka syystä tai toisesta unohtuivat mainita puheessa. Lue ja nauti (jos uskallat):

Onnittelut 10-vuotiaalle Pokary:lle! Kiitokset saamastani palkinnosta (Pokary:n vuoden seuratoimija), palkinnon saaminen oli pieni yllätys. Kiitokset myös kaikille seuramme toiminnassa mukanaoleville, niin urheilijoille kuin vanhemmille, teidän kanssanne on ollut mukava toimia ja on mukava toimia jatkossakin. Kunnia palkinnostani kuuluu myös teille.

Pokary: aika railakkaat 10-vuotisjuhlat oli, olisitte vain juhlineet kunnolla, kerranhan sitä vain täytetään kymmenen vuotta. Olisitte ylpeitä siitä mitä teette. (eli takarivi pilkki kyllä avoimesti.) Tilaisuuden ensimmäiset sanat tervetulotoivotuksen jälkeen olivat: Piirin kunniakierrostulos oli ennätys. Voi että! Pokaryn tehtävä käsittääkseni on tehdä yleisurheilua Pohjois-Karjalassa, ei olla rahankerääjä (Paitsi Inkisen Eskolla, joka on erittäin ansoituneesti toiminut piirin Kunniakierrospäällikkönä jo pitkään. Eskolle suuri anteeksipyyntö, jos tulkitsit, etten arvosta työtäsi. Arvostan sitä todella suuresti.). Raha on vain väline, jolla tehdään yleisurheilua, muttei missään tapauksessa Pokary:n kaltaisen organisaation toiminnan pääasia!

Kerronpas miten meidän seura (Lieksan Urheilijat) toimii: tehtiin 10 vuotta sitten Anssin kanssa tietoinen valinta, että hauskaa pitää olla, ja tästä pidetään kiinni. Meille hauskinta ovat kisamatkat. Siis se, kun lähdetään linja-autolla Lieksasta ja körötellään porukalla jonnekin. Se, mitä perillä tehdään on sivuseikka. Tässäkin tilaisuudessa takarivistä löytyy pelikorttipakka. (Kuten löytyikin) Meidän tavoite ei ole kerätä pisteitä.

Meillä kaikilla seuraihmisillä, ennen kaikkea nuorilla urheilijoilla, on valinnanvapaus. He saavat tehdä juuri sitä mitä haluavat, eikä pakko ole tehdä mitään. Ei ole pakko kerätä jotain f...ing pisteitä. Mihin tämä johtaa: Aika paljon palkintoja on saatu, muun muassa tänä iltana takarivissä on aika paljon pokaaleita. Huomasin syksyllä, kun Könösen Eero oli saanut kesän pisteet laskettua, että seuramme on noussut piirin nuorisotoimintakilpailussa toiseksi. Oho, hyvä niin, hieno juttu, mutta mitä ihmettä me niillä pisteillä teemme?.

Totuus on tämä: Jos Lieksan Urheilijat kokoaisi porukkansa ja lähtisi linja-autolla sisulisämaastoihin, -maantielle ja -kävelyihin, niin Pyhäselän Urheilijat olisi piirissämme kakkosena. Mutta kävelijät: kävelkää rauhassa, me emme tule kisoihin, koska se ei olisi enää hauskaa.

Yleisurheilu on huippu juttu, siitä kannattaa nauttia ja sen eteen kannattaa tehdä töitä. Kiitos!

(Nöyrin anteeksipyyntö vielä kaikille, joita puhe loukkasi, me vain toimimme niin kuin toimimme ja jos oman toimintamme esittely loukkaa, niin en oikein tiedä mitä asian eteen voisi tehdä.)

Puheen pitämisen taustoja:
1. Pokary:n piirileirityspäätökset olivat niin järkyttäviä, etten enää viitsi niitä vatvoa, kirjoitin niistä jo aiemmin.
2. Pokary palkkasi seurapäällikön, jolla olisi valtavasti töitä esimerkiksi nukkuvien seurojen herättelyssä, mutta koska Pokary:n toiminnan fokus on jossain aivan muualla, ei kenelläkään ole aavistustakaan, mitä pitäisi tehdä. (Eikä tämä tosiaankaan ole Jussin vika)
3. Seuraamme olisi viime kesän aikana ollut tulossa ainakin seitsemän (7) alle 15-vuotiasta urheilijan alkua muista Pohjois-Karjalan seuroista. Tällaiset avunhuudot kielivät mielestäni siitä, että kaikissa seuroissa sisäinen henki ei ihan ole kohdillaan. Lieksan Urheilijat ei ota vastaan ainakaan alle 15-vuotiaita muilla paikkakunnilla asuvia junioriurheilijoita muuten kuin erittäin painavin syin. Erittäin painavia syitä eivät ole esimerkiksi viestijoukkueen kokoaminen, heitto/hyppy/kävelyjoukkueen kokoaminen tai muu vastaava ainoastaan pisteiden/joukkuemitaleiden keräämiseen tähtäävä toiminta. Lisäksi: jos nuori urheilija vaihtaa seuraa muusta syystä kuin muuton takia, on seurauksena miltei poikkeuksetta harrastuksen loppuminen muutamassa vuodessa. Eihän kukaan oikeasti halua olla viestijuoksija tai joukkuemitalisti, vaan oma arvokas ja tärkeä yksilö omana itsenään! Haluamme, että nuoret urheilijat jatkavat harrastustaan, emmekä pyri edesauttamaan heidän uransa loppumista. (Tämä lainalaisuus toimii kaikissa lajeissa)
4. Nuorten urheilijoiden pitää olla tietoisia siitä, että heillä on itsellään valinnanvapaus tehdä sitä mitä he haluavat, eivät he ole mitään pisteautomaatteja. Tämä on heille myös uskallettava vilpittömästi sanoa.
5. Pokary:n toimintaa kannattaa yrittää piristää jotenkin, vaikkapa ensin puhumalla ja sitten toimimalla. Tulin valituksi Pokary:n hallitukseen seuraavaksi kahdeksi vuodeksi ja odotan innolla sitä, mitä tulemme saamaan aikaan. Pokary:n toiminnassa on mukana niin paljon valtavan potentiaalin omaavia tekijöitä, että vain taivas on rajana, kunhan tiedetään, mitä tehdään.

Kannanotot ovat täysin omiani, vaikka edustavatkin seuramme arvomaailmaa.

Terveisin piru itse: Ilkka Vänskä, Lieksan Urheilijoiden yleisurheilujaoston puheenjohtaja, Pokary:n hallituksen jäsen (1.1.2008 alkaen).