Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet ajankäytöllisesti hyvin mielenkiintoisia. Koskaan aiemmin en ole tehnyt asiaa, jota työksikin kutsutaan, noin lyhyessä ajassa yhtä paljon kuin nyt. Neljästään on öitä valvottu/nukuttu toimistolla, ja eräs tärkeä merkkipaalu bisnespuolella on saavutettu.

Yrittäminen ja urheilu ovat hyvin samankaltaisia asioita. Ensin tulee idea siitä, mitä halutaan saavuttaa. Sitten määritellään välitavoitteet ja hahmotellaan polku tämän hetken ja seuraavan välitavoitteen välille. Ja lopuksi, eli oikeastaan aluksi, ryhdytään kulkemaan tuota polkua pitkin (jos uskalletaan)

"Minä en osaa", "Minä olen jäykkä", "Minä olen hidas", "Minulla on huono kunto". Jokainen valmentaja on kuullut tällaista. Oikeastaan urheilijan kannattaisi ilmaista itseään näin (ja tämä on se, mitä urheilija oikeasti tarkoittaa): "Minä haluan oppia", "Minä haluan olla notkea", "Minä haluan olla nopea", "Minä haluan olla kovassa kunnossa".

Esimerkki valaisee jälleen asiaa ja taustoja. Heitin itse aktiiviurallani keihästä. Olin silloin noin 92-kiloinen jässikkä. Aina, kun jouduin tekemään jossakin liikkuvuusharjoituksia, minulle sanottiin: "Oletpas sinä jäykkä". Tämä toistui niin koulussa, kotona, treeneissä, kisoissa ja leireillä. Ja asia olikin tasan tarkkaan totta. Ja kun tuollaista viestiä kuulee ympäristöstään satoja kertoja, siihen alkaa uskoa: "Kaipa minä sitten olen jäykkä".

Ja koska jäykkyys oli yksi "sisäänrakennetuista" ominaisuuksistani, oli venyttely vastenmielistä. Aina venytellessäni tiesin olevani jäykkä, saatoin voivotella ääneen olevani jäykkä ja ympäristö vielä vahvisti asian toteamalla: "Niinpäs oletkin jäykkä".

Vuodenvaihteen aikoihin päähäni juolahti ajatus: "Haluan olla notkea". Tartuin heti kiinni haasteeseen. Venyttelyä aamulenkin yhteydessä, usein uudestaan illalla. Koska lihakseni olivat jäykät, en alussa saanut eteentaivutuksessa edes sormia maahan. Noin kaksi viikkoa myöhemmin kämmenet lattiaan. Harjoite, jossa kädet viedään selän takana yhteen: alussa väliä noin 20 senttiä, kahden viikon kuluttua sormet koskettivat toisiaan. Lähentäjäpuoli on suurempi haaste, joka etenee, mutta hitaammin. En ole huippunotkea, mutta notkea kuitenkin.

Tarinan opetus: mieti mitä haluat, muodosta välitavoitteet, hahmottele polku. Ja tärkein: ala kulkea polkua NYT! Jos lykkäät aloittamista, et aloita koskaan. Aloita NYT!