|
|
 |
Iivari Mönkkönen
LU:n 50-vuotisjuhlassa 10.12.1978
Lieksan Urheilijat perustetaan
Kun nyt seuramme viettää 50 v. juhlaansa, lienee paikallaan luoda katsaus taaksepäin t.s.
esittää seuran toimintakertomus kuluneelta ajalta.
Kuten jo juhlavuodet ilmoittavat, lausuttiin seuramme syntysanat v. 1928, tarkalleen 13/2 1928.
Lieksassa oli kyllä jo urheiluseura nimeltään Pielisjärven sk:n Urheilijat, mutta huomattiin, että
yhä kasvavassa ja suurenevassa Lieksassa tarvittiin sellaista urheiluseuraa, joka toimisi
suppeammalla alalla, tavallaan avoimena, aatteettomana vain puhdas urheilu päämääränään olevana
seurana. Ja niin perustettiin Lieksan Urheilijat ry. Tämä kuopus nojaili aluksi sk:n urheilijoihin,
mutta kun suunnilleen kuitenkin samat miehet olivat remmissä molemmissa, niin kehitys vei siihen,
että n.s. siviiliurheilulajit jäivät LU:n huostaan ja sotilaslajit sk:lle, joka jako säilyikin
sittemmin aina sk:n lopettamiseen saakka.
Urheilutoiminta alkaa
Ennen kuin jatkamme ajassa eteenpäin seuramme historiaa, on ehkä palattava urheilussa aivan sen
alkuaikoihin Lieksassa, sillä urheilupiireissä on melko laajalle levinnyt se käsitys, että nykyinen
seuramme on perustettu Lieksassa ja sen ympäristössä jo aikaisemmin vaikuttaneen seuran Lieksan
Vekaran raunioille. Lieksassa heräsi innostus urheilun harjoittamiseen jo aivan vuosisatamme
alussa, ehkäpä Ateenan Olympialaiset lienevät sille antaneet sen alkusysäyksen tai paremminkin
kipinän. Silloinen nuoriso kerääntyi ja keskittyi nuorisoseuran ympärille, jollainen oli
Lieksaankin perustettu. Sillä oli myös oma tupa, tuo vanha Sarkala, tosin paljon pienempänä,
mutta sen suojiin oli hyvä kokoontua. Nykyisin ei Sarkalaa enää ole, sekin on purettu kuten suurin
osa vanhaa Lieksaa. Talon ympärillä oli avara, nurminen ja tasainen kenttä, jolla oli hyvä
kisailla ja koetella kuka oli paras missäkin lajissa. Näin olikin alussa, urheiltiin nuorisoseuran
urheilijoina. Mutta miten lienee ollutkaan, aikakirjat eivät tapausta kuvaile, mutta jonkunmoista
hankaluutta lienee ollut, koskapa varsinkin voimistelijat eivät olotilaa hyväksyneet, vaan
kokoontuivat kerran miehissä yhteen ja minnekäs muualle kuin nuorisoseuran talolle miettimään
tilannetta ja tämän tilannearvioinnin seurauksena syntyikin sitten urheiluseura, joka sai nimekseen
Lieksan Vekara ja tapahtui tämä v. 1910, ja nimen esitti perustavassa kokouksessa Antti Leiponen,
hän oli rautatievirkailija. Seuran ensimmäinen puheenjohtaja lienee ollut rautakaupan Jussi Ahonen,
kaikkien vanhempien lieksalaisten tuntema, kunnioittama kansalainen.
Vekaran ohjelmaan otettiin runsaasti lajeja, kaiketi arveltiin että jokaiselle jotakin.
Yleisurheiltiin, voimisteltiin, painittiin, hiihdettiin, pyöräiltiin ja löytyipä luistelun
harrastajiakin. Varsinkin voimistelu oli laji, joka innosti harjoittelemaan ja jossa kehityttiin
niin hyvin, että eräillä kesäjuhlilla Joensuussa saatiin sama joukkuetulos Lyseon joukkueen kanssa.
Tulos oli hyvä, sillä Lyseon joukkue oli laajalti tunnettu. Lieksassa oli Vekaralla kova naapuri
Into, jossa voimistelu oli myös tärkeimpiä ja harrastetuimpia lajeja. Kerran eräänä vuonna ei
saatu syntymään eroa voimistelun seuraottelussa omalla paikkakunnalla, vaan se oli haettava
Joensuusta, suorittamalla ottelu siis vieraalla paikkakunnalla. Vekaran voimisteluohjaajana oli
Savolan Heikki (Lieksan kosken rannalta). Hän oli myös voimistelujoukkueen johtaja.
Toiminta vilkastuu
Yleisurheilussa oli ehkä tunnetuin Monolan Vartiilan Olli. Hän oli pieni kooltaan, mutta kova
sisultaan. Kun hän harjoitteli mm. syystalvesta juoksemalla melko vahvassa lumessa, päivittelivät
varsinkin emännät ihmetellen, että mikähän tuostaan hurjasta tulloon. Hänen hallussaan olivat
piiriennätykset juoksuissa 800 m:stä ylöspäin, joista eräät kestivät hyvinkin kauan, esim. tunnin
juoksun ennätys kaatui vasta 1950-luvulla. Kovahan se olikin n. 17200 m. Harri Damsten oli myös
eräs tämän ajan kovanaama nykyurheilukielellä sanottuna. Vekaralla oli tähän aikaan niin kova
porukka murtomaalla ja viesteissä, että muilla piirin maalaisseuroilla ei ollut nokan koputtamista.
Urheiltiin myös hypyissä ja heitoissa (ei moukarissa). Kuuluipa Vekaraan jonkun aikaa myös yksi
senaikaisia Suomen mestareita, Torsten Vendelin. Hän saavutti mestaruuden 100 m:llä 11,3.
Myös hiihdossa olivat Vartiainen ja Damsten parhaimpia, myös Lampelan Erkki Riikonen oli kova
poika suksien päällä. Pyöräilyssä pärjäili parhaiten Jannelan Tahvo Märäjälahdelta. Hän sijoittui
hyvin piirin pyöräilijöiden joukossa. Muuten jo siihen aikaan oli kalpapyöräilijän asu suunnilleen
samanlainen kuin nykyään, oli jo olemassa myös kilpapyöriä. Painia harrastettiin myöskin kovasti.
Innossa oli siihen aikaan kovia painimiehiä, joiden vaikutuksesta Vekarankin poikiin iski tämä
voimamiesten laji, seurasivat seuraottelut painissa salin täyteisine katsojajoukkoineen.
Kaikenlaisista valtiovallan ja järjestysvallankin määräyksistä huolimatta toiminta oli vilkasta.
Kaikista kokouksista ja myös kilpailuista oli tehtävä tarkat ilmoitukset vallesmannille, olihan
ota. Kaikesta huolimatta urheilu edistyi, kunnes tultiin vuoteen -18, jolloin oma kansalaissotamme
riehui. Tuoni korjasi satoa myöskin urheilijoiden joukosta. Olli Vartiainen kaatui heti
ensimmäisessä taistelussaan. Samoin kaatuivat monet muut seuran parhaat, eräät haavoittuivat tai
menettivät terveytensä. Se oli seuralle ankara isku, niin ankara ettei sen toiminta päässyt enää
entiselleen nousemaan vaan riutui ja riutui aina vuoteen -23, jonka jälkeen se sulautui Sk:n
urheilijoihin. Kävi nimittäin niin, että Sk:ssa ruvettiin kovasti kiinnittämään huomiota urheiluun
ruumiillisen kunnon säilyttämiseksi ja kohentamiseksikin ja koska Sk:ssa oli vakinaista
henkilökuntaa ja väkeä runsaasti muutenkin toimitsijoiksi, katsottiin parhaaksi luopua kokonaan
vapaasta urheilusta ja niin Vekara liitettiin kaikkineen vasta perustettuun Pielisjärven Sk:n
Urheilijoihin.
Tältä ajalta on sanottava ennen kaikkea, että urheilun taso nousi valtavasti sekä
yleisurheilussa että hiihdossa, myös ampumahiihto otettiin ohjelmaan. Pielisjärven hiihtäjät
olivat kärjessä piirin alueella, tulipa eräänä vuotena piirinmestaruudet joukkue- ja
viestihiihdoissa sekä henkilökohtaisessa kilpailussa. Tämän ajan hiihtomaineestamme vastasivat
etupäässä kylänlahtelaiset Onni ja Olli Kiiskiset, Eino Nykänen, Jussi Muikku ja Veikko Kotilainen
sekä monet muut, oli toki Lieksankin alueella hyviä hiihtomiehiä, kuten jo aikaisemmin on mainittu.
Yleisurheilussa olivat valttia olympiavoittaja Eero Lehtonen, hän oli Kevätniemen sahan
palveluksessa, Pauli Törhönen ja Harri Damsten.
Pesäpallo tuli myös tässä vaiheessa esiin. Jo v:sta -20 oli pelattu n.s. pitkääpalloa,
mutta nyt Sk:n urheilijoina ollessa se muuttui pesäpalloksi. Tämä oli myös sellainen laji, johon
löytyi harrastajia, ja kun harrastetaan niin myös osataan, josta syystä pesäpallojoukkue
esiintyikin melkein aina piirin loppumarkkinoilla.
Siis edellä esitettyjä urheilulajeja harrastettiin, mutta joukkoon alkoivat pyrkiä myös n.s.
sotilaslajit, ja kuten luonnollista olikin Sk:ssa nämä lajit vähitellen kehittyivät päälajeiksi ja
vapaat urheilulajit alkoivat jäädä taka-alalle ja tästä alkoikin sitten kehitys, joka vei alussa
mainittuun tilanteeseen, jossa siis alettiin toivoa vapaata, urheilua päämääränään pitävää
urheiluseuraa.
Sivun alkuun
Seuraava
Historian pääsivulle
|
|
|
|
