Iivari Mönkkönen
LU:n 50-vuotisjuhlassa 10.12.1978
1928-1939
Seuran toiminta alkaa
Ja nyt sitten tämän melko pitkän alkuselostuksen jälkeen rupeammekin seuraamaan varsinaista
juhlivan seuramme historiaa. Seuramme ensimmäinen puheenjohtaja oli Torsti Hallberg, sen aikaisen
Rantalan sahan johtaja. Hän oli urheilumies tosimielessä ja hänen johdollaan pääsikin seuramme
reippaaseen alkuun. Päälajeiksi muodostuivat talvella hiihto, kesällä pesäpallo ja yleisurheilu.
Tämän ajan hiihtäjistämme on mainittava Aarne Kiiskinen, Olli Muttonen, Otto Gröhn ja Ville
Romanainen, myöhemmin -30 luvun lopulla Oskari ja Otto Holma. Pesäpalloa pelattiin uutterasti ja
se olikin seuramme alkuaikoina tärkein kesäurheilumuoto, sitä harrastettiin sekä miehissä että
naisissa. Aluksi eivät tulokset olleet erikoisen mainittavia, mutta myöhemmin vuosina -35 ja -36
yllettiin jo piirinmestaruuksiin saakka. Naisjoukkue nousi myös piirin kärkeen, olipa se eräänä
vuotena semifinaaliottelussa Suomen mestaruudesta.
Seurassa pantiin kovasti painoa nuorten urheiluun, järjestettiin nuorille kilpailuja hiihdossa,
kenttäurheilussa ja murtomaalla maastojuoksuja, jotka sopisivat varmaan hyvin nykynuorillekin.
Tältä ajalta parhaina yleisurheilijoina olisi ehkä mainittava m.m. Reino Kukkonen (piirinmestari
800 m:lla), Naakka, erittäin kauniisti juokseva keskimatkojen juoksija, Yrjö Turpeinen, Marilan
veljekset Lauri ja Eino. 30-luvulla vaikutti seurassamme myös jonkin aikaa nuori lahjakas
korkeushyppääjä Leo Räkköläinen. Hän oli myös pesäpallojoukkueen pelaajia. 30-luvulla alkoivat
myös seuraottelut Sepot-PTU-LU.
Hallbergin jälkeen oli seuramme puheenjohtajana muutaman vuoden vak. tarkastaja Heikki
Matikainen, hänen jälkeensä aina vuoteen -39 saakka vuorotellen Harri Damsten ja Viktor Rotko.
Lajivalikoima kasvaa
Kun seuramme jäsenmäärä kasvoi, lisääntyi myös vaatimus uusien lajien ottamisesta ohjelmaan.
M.m. v. -33 otettiin ohjelmaan paini. Harjoituspaikkana oli tuo alussa mainittu Sarkala. Tämä jo
Vekaran aikuinen urheilumuoto sai innostuneen vastaanoton kuten aikaisemminkin, ja jatkossa seurasi
hyvää, sillä myös tässä lajissa alkoi piirinmestaruuksia tippua seuramme jäsenille. Pisimmälle
pääsivät Nevalaisen veljekset Aatu, August ja Vihtori, Valde Mauranen, Jussi Kuismin ja Leo Sorsa.
Painia jatkettiin aina vuoteen -41, johon se sitten jäikin, sota oli hävittänyt seuran painimaton,
eikä uuden ostoon ollut mahdollisuuksia.
Hiihtolajien rinnalle talviseksi urheilumuodoksi oli otettu jo varhaisessa vaiheessa jääpallo.
Alkuun pelailtiin sitä Nurmesta vastaan, myöhemmin uskallettiin jo kovempiinkin mittelöihin mm.
Joensuussa.
Tulokset paranevat, seuralle useita piirinmestaruuksia
Seurojen toiminnoissa on huomattavissa eräänlaista nousua ja laskua aivan kuin aaltoilua,
joskus toiminta on erikoisen vilkasta, saavutetaan kauniita tuloksia ja päinvastoin. Tämä pitää
paikkansa myös seuramme kohdalla. Esim. vuosi -39 oli sellaisen ripeän toiminnan vuosi. Seurallamme
oli hyvä harjoituspaikka painijoilla ja se näkyi tuloksissa. Hiihtäjät olivat piirin alueella
huipulla, kuten seuraavat tulokset kertovat: piirinmestaruus päämatkalla 30 km:lla (Otto Holma),
pitäjien välisen viestin voitto (Oskari ja Otto Holma sekä M. Eskelinen) sekä yhdistetyn kilpailun
voitto (V. Suhonen). Myös jääpalloilijat kunnostautuivat selviten kakkoseksi JoPS:n jälkeen
piirissä. Jalkapalloa, joka oli otettu ohjelmaan pari vuotta aikaisemmin, pelattiin myös hyvällä
menestyksellä. Joukkueemme selvisi toiseksi oteltaessa piirin mestaruudesta.
Tämä kaikki tapahtui -30 luvulla, työtä oli tehty sekä urheilijoiden että johdon taholla
kovasti, ja seuramme oli saatu nousemaan aivan piirin kärkitiloille yleisseurana. Mutta kuitenkin
parhaana saavutuksena lienee ehkä pidettävä sitä, että yhdessä Sk:n kanssa saatiin aikaan Lieksaan
urheilukenttä n.s. Mähkön kenttä. Siinä valui toinenkin hikipisara ennen kuin se valmistui
lopultakin usean vuoden jälkeen.
No niin, oltiin siis vuodessa -39. Olimme samanlaisessa tilanteessa kuin Vekara
kolmattakymmentä vuotta takaperin. Sota oli edessä. Sota-aika meni ja kuten luonnollista toiminta
oli melkoista hiljaiseloa. Eräs asia on kuitenkin mainittava. Lieksa-Pielisjärvellä solmittiin
yhteistoimintasopimus SVUL:n ja TUL:n seurojen kesken kaikissa urheilulajeissa.
Sivun alkuun
Edellinen
Seuraava
Historian pääsivulle
|
